Näin viime yönä unta vauvasta. Hän syntyi viikolla 30, mutta oli aivan täysikokoinen ja terve. Uni sijoittui juuri siihen hetkeen, kun palasimme laitokselta takaisin kotiin. Vauvalla oli aivan mielettömän kauniit ja suuret silmät - yliluonnollisen suuret kun jälkeenpäin ajattelee, mutta unessa ne tuntuivat aivan realistisilta. Hiljainenkin tuo oli, satunnaista pientä tyytymätöntä ininää ja ähinää lukuunottamata. Tuli kuitenkin aika vaihtaa aivan ensimmäinen vaippa täällä kotona, ja huomasin ettei mikään ollut siellä missä piti. Tai siis vauvan huone oli edelleen yhtä kaaosta, ei ollut hoitopöytää, kaikki vaatteet oli yhä äitiyspakkauslaatikossa, eikä vaippoja ollut edes hankittu erikseen. En mennyt paniikkiin, mutta uudessa tilanteessa en kuitenkaan osannut ajatella yhtään järkevästi. En muistanut mitä kaikkea vaipanvaihtoon tarvitaan ja jotenkin olin kykenemätön toimimaan koko tilanteessa, etsin vain heikkopäisenä harsoja laatikoista enkä saanut mitään aikaan.

Eli ilmeisesti jonkinlainen pesänrakennusvietti alkaa pikkuhiljaa nostaa alitajuisesti päätään. Vauvan tarvikkeet pitäisi saada pikku hiljaa paikalleen, konkreettisten valmistelujen tekeminen valmistaa meitä myös henkisesti luomaan tilaa uudelle ihmiselle. Sen verran olemme edenneet, että Mies toi töistä kunnollisen hoitoalustan, ja minä raijasin kehdon osat meidän makuuhuoneeseen. Sitä vaan ei voi vielä kasata, sillä huomasimme että paketista puuttuu kokonaan tukipuut. Onneksi huomasimme sen nyt ajoissa. Emme edes vielä tiedä että missä päin nuo osat ovat, minun vanhemmillani vai siskoni ex-miehen varastossa.

On ilahduttavaa huomata, että lähisukulaisetkin odottavat uutta perheenjäsentä ilolla. Äitini soitti jokin aika sitten aivan yllättäen, ja ilmoitti että on tehnyt meille läjän kestovaippoja. Emme olleet ikinä äitini kanssa keskustelleet koko aiheesta. Olin jo päättänyt että emme ala edes tutustumaan kestoihin. Tuntui siltä, että kun koko vauvatouhu on muutenkin uutta, niin olisi turhan vaativaa alkaa vielä siinä sivussa opettelemaan ylimääräisiä uusia asioista. Mutta näemmä tuon päätöksen saan nyt sitten pyörtää. Ja tottahan se on, kestovaipat ovat moninkertaisesti ekologisempia ja pitkällä tähtäimellä edullisia ja käteviäkin sitten kun niiden ylläpitoon ja käyttöön tottuu. Siskonikin ilmoitti tekevänsä meillä useampia hahtuvavillahousuja. Olen varma että ainakin kotioloissa kestoja tulee käytettyä, kyläreissuilla varmaankin käytetään kertakäyttöisiä. Tulevaisuus näyttää mihin käytäntöön ajaudumme.