Parina päivänä on tullut touhutta enemmän kuin useana edellisviikkona yhteensä. Paikallaan ei enää osaa vain kunnolla olla, mukula intoutuu riehumaan jopa kivuliaan ponnekkaasti jos läsähdän tähän koneen ääreen muuten kuin nopeasti vain nappaamaan välipalaa ja lukemaan tärkeimmät uutiset ja blogipäivitykset. Sen sijaan tuo tuntuu rauhoittuvat heti kun lähden liikenteeseen. Sen ansiosta olenkin sitten imuroinut, pessyt molemmat kylppärit, käynyt läpi koreja ja laatikoita ja heittänyt paljon turhaa kamaa pois, pyöräyttänyt pari koneellista pyykkiä päivittäin, silittänyt, järjestellyt kaappeja, siivonnut keittiötä ja häätänyt sieltä nyt kevään tullen taas jostain ilmaantuneita sokerimuurahaisia, ja muuta tällaista pientä. Tekeminen ottaa selkään ja toisinaan vaivaavat ihan kunnolliset, napakat supistukset (jopa muutama kivulias), mutta siitä saan vain lisää puhtia. Mies katselee silmät pyöreinä kun puhkun ja puhisen menemään huoneesta toiseen siivousvälineiden kanssa innolla, jota hän ei ole ennen edes nähnyt. Seuraavaksi suunnittelin peseväni jääkaapin..

Olen ihan tyytyväinen tästä siivousvimmasta, sillä Kissa on omalta osaltaan edesauttanut tehtävien määrässä. Tuolle on nyt iskenyt päälle ensimmäinen oikea kiima, ja olemme Miehen kanssa saaneet useampaan kertaan miettiä, josko se leikkaaminen sittenkin olisi fiksuinta. Edelleenkin se arveluttaa kovasti. Tyttökissojen leikkauksessa on niin monia juttuja mitkä voi mennä vikaan sekä itse leikkauksen aikana että sitten myöhemmin paranemisvaiheessa. En haluaisi aiheuttaa kissalle tarpeetonta kipua ja ahdistusta, enkä tietenkään vaarantaa tuo henkeä. Mutta ahdistusta sille varmasti aiheuttavat myös kiima-ajat, jotka voivat toistua ties miten usein. Ja kiima ahdistaa vähän jo meitäkin. Ei siinä mouruamisessa mitään, kissalla on aika hiljainen ääni, mutta se, että saa pestä mattoja, peittoja ja sohvaa päivittäin merkkailujen jäljiltä ja vahdata vielä huoneitten nurkkiakin mahdollisten ylläreitten varalta, se ei ole kovin mukavaa. Etenkään juuri nyt, kun mielessä olisi paljon muutakin kuin tuon eläimen oikkujen vahtaus, ja kun noista oikuista ei tuota voi toruakaan, eihän se voi hormoneilleen itse mitään!

Selasin joitain kissapalstoja, ja löysin infoa aiheesta: Tyttökissojen leikkauksen hintahaarukka on noin 80-120 euroa. Usein lääkärit toivovat kissan olevan lähellä vuoden ikää ja/tai 2 kilon painoa leikkauksen aikaan. Toisissa paikoissa kissalle annetaan leikkauksen yhteydessä pitkäkestoinen kipulääkitys, jonka pitäisi riittää toipumisajalle, ja toisinaan kipulääkkeitä saa nestemäisessä muodossa kotona annettavaksi. Toisinaan myös eläinlääkärit ovat tarkkana siitä että kissalla pidetään kauluria ja/tai jonkinnäköistä sukkapukua haavojen suojana toipumisaikana, joka on noin 10-14 päivää. Ja toiset lääkärit sanovat ettei mitään varotoimia tarvita, kyllä kissa osaa haavan hoitaa. Ja osa kissoista repii ja nuolee tikkejä suurella innolla, ja toiset eivät ole niistä moksiskaan.

Suoraan sanottuna en ole ihan vakuuttunut. Pitäisikö tuohon lähteä? Rahasta ei missään nimessä ole kiinni, mietin vain Kissan hyvinvointia. Ja myös sitä miten minulla on tulevaisuudessa aikaa kuurata mattoja ja sohvaa. Toisaalta nyt olisi paras tilaisuus – kohta olemme Miehen kanssa molemmat lomalla. Olkoonkin että meillä on pieni huollettava ilonamme vuorokauden ympäri, meillä on myös varmasti aikaa ja mahdollisuus seurata kissan vointia ja haavan paranemista paremmin kuin mitä olisi silloin, jos vaikka olisimme molemmat töissä, tai minä yksin kotona lapsen kanssa.

Mutta ilmeisesti nykyisen kiiman ohimenemistä pitäisi odottaa ennen leikkausta. Sitten taidankin soitella paikalliselle eläinklinikalle ja kysellä kuinka tässä edetään.