Nyt on meidän poju esitelty jo suurimalle osaa lähisukua. Laitoksella meitä kävivät tervehtimässä Miehen vanhemmat, ja äitienpäivänä oli vuorossa minun puoleni suvusta. Sunnuntaina meidän asuntoomme pakkautuivat minun vanhempani sekä kaksi siskoani ja näiden kolme teini-ikäistä lasta. He toivat mukanaan onnentoivotuksia, halauksia, lahjoja sekä meille että pojalle, ruokaa ja suuren mansikkakakun. Tapaaminen oli oikein iloinen ja lämmin, olen todella onnellinen siitä että meillä on tiivis perheyhteisö vaikka me nyt asummekin heistä kovin erillään.

Isovanhemmat, etenkin äitini oli oikein onnellinen ja innoissaan pikkuisesta, mutta harmittavasti poika nukkui läpi koko vierailun, eikä mamma saanut uusinta lastenlastaan syliinsä vielä (en kehdannut toista herättää, sillä tuo oli edelliset 6 tuntia itkenyt mahavaivojaan vain parien pienten nokosten voimin ja viimein nukahtanut rauhoittuneena, hyvin syöneenä ja uupuneena juuri ennen vieraiden tuloa). Siskojeni lapsetkin olivat kovin kiinnostuneita, tai niin kiinnostuneita kun 12-14 -vuotiaat voivat pienistä “tylsistä” vauvoista olla. Siskojeni kanssa vertailimme synnytyskokemuksia ja nyt tunnen olevani yhä enemmän heidän kanssaan samalla viivalla, sillä on jatkuvasti yhä vähemmän väliä, että meillä on ikäeroa 19-22 vuotta.

Jälkikäteen illalla minut valtasi liikutus. Olin saman tapaista selittämätöntä itkuherkkyyttä ja alakuloisia ajatuksia huomannut jo edellisenäkin iltana (ja Mies niin ihanan lohduttavasti totesi että “Älä nyt sä aloita itkemistä kun saatiin just muksu se lopettamaan”).  Mitä ilmeisimmin laskevat raskaushormonit tämän aiheuttavat. Silloin kuitenkin tunsin ensi kerran kotoa poismuuttamiseni jälkeen suurta harmistusta siitä että asumme niin kaukana. Haluan ehdottomasti että perheeni saa tutustua Pöppiäiseen mahdollisimman varhain ja mahdollisimman hyvin ja nyt sen eteen pitää todella tehdä töitä, kun välimatkaa on monta sataa kilometriä ja Miehellä epäsäännölliset työajat. Onneksi kesä on edessä, minulla on vain aikaa ja vanhemmillanikin lomia, ties vaikka nappaisin vauvan kainalooni ja lähtisin vielä viikoksi heidän mökilleen aikataulujen ja säiden niin salliessa.